Tourujoen tarinalle onnellinen loppu
Kirjoitus on julkaistu Palokka-lehdessä 9.4.2015.
Kuntapolitiikassa on aina säpinää. Tourujoen tapaus on varmasti jyväskyläläisen kuntapolitiikan näkyvimpiä tapauksia pitkään aikaan. Joen tarina alkaa jo kaukaa historiasta yli vuosisadan takaa, mutta oleellisesti sen kohtalo nousi esille Kankaan paperitehtaan lakkauttamisen jälkeen. Pahoin eroosiovaurioitunut ja vesivoiman kurittama jokiuoma oli kauniin alakaupungin luonnon keskellä surkea ilmestys. Uhanalainen taimen oli siitä kaikonnut jo ajat sitten ja kesäisin sen uoma täyttyi ikäviltä tuoksahtavista lietteistä, kun vesivoimalaitoksen patoama vesi ei päässyt luonnollisesti virtaamaan. Kun kaupunki osti Kankaan paperitehtaan vanhan alueen joitakin vuosia sitten, myös Tourujoen tarpeet nousivat esille. Eivät tosin siitä näkökulmasta kuin olisi voinut toivoa.
Keväällä 2014 kaupunkirakennelautakunta ja lopulta valtuusto käsittelivät Tourujoen uomapäätöstä. Virkamiehet toivat lautakuntaan neljä eri uomavaihtoehtoa, joiden ominaisuuksia, etuja ja haittoja oli tutkittu ns. monitavoitearvioinnilla. Valmistelu tyrmättiin kansalaisten, luontoaktiivien kuin yliopiston ympäristöprofessoreidenkin keskuudessa. Siinä oli kokonaan unohdettu EU:n lainsäädännön tuomat ympäristövelvoitteet. Luottamushenkilöille kerrottiin, että uomapäätöksellä oli kiire, jotta alueen kaavoitus saataisiin käyntiin ja kaupungille maanmyyntituloja. Luontoarvot ja kansalaisten toiveet saivat väistyä maansiirtokoneiden tieltä.
Keskustelu uomavaihtoehdoista kilpistyi kahden välille: joko rakennettaisiin talojen välissä kiemurteleva pitkä uoma tai jätettäisiin joki nykyuomaansa asuinalueen pohjoisreunaa kulkemaan. Toin kaupunkirakennelautakuntaan kuitenkin viidennen vaihtoehdon 22.4.2014. Ehdotuksessani vesivoimala lakkautettaisiin, Jyväskylän energialle maksettaisiin kertakorvaus sen tuottomenetyksistä, padot poistettaisiin ja tilalle kunnostettaisiin virtaava koski. Hiljattain aloitettaisiin EU-vesilainsäädännön mukaiset korjaustoimenpiteet eroosiovaurioiden paikkaamiseksi. Ehdotukseni hävisi lautakunnassa tuolloin äänin 7-6. Siitä alkoi kuitenkin julkinen keskustelu vesivoimalan haitallisuudesta ja poliittinen painostus.
Minulle Tourujoen tapaus osoitti, että kuntapolitiikassa elinkeinopolitiikka jyrää ohi luontoarvojen, vaikka hoitamattomista ympäristövaurioista seuraa aina lasku veronmaksajille. Toukokuun 2014 valtuusto päätti, että Tourujoki jätettiin nykyiseen, ns. lyhyeen uomaansa. Vesivoimalan kohtalo jätettiin auki, kunnes loppuvuodesta Hämeen ELY-keskus antoi lausuntonsa Kankaan alueen patoturvallisuudesta. Selvityksissä kävi ilmi, että padottu joki ja sen ympärillä olevat liian matalat penkereet eivät muodostaneet riittävää suojaa mahdollisille tulville. Joen tulviessa vedet valuisivat asuinlaaksoon. ELY-keskus nojasi päätöksessään EU:n vesilainsäädäntöön. Tourujoen virta kääntyi: valmisteltiin kehittämissuunnitelma, jonka lähtökohtana oli JE:n halu luopua pienituottoisesta vesivoimalasta. Vapaana koskena virtaava joki tulisi lopulta kaupungille halvemmaksi kuin padottu ja suojavallitettu jokiuoma. Samaa oli hokenut lautakunnan vähemmistö jo vajaa vuosi aikaisemmin tarjoamalla ns. viidettä uomavaihtoehtoa.
Valtuusto hyväksyi kehittämissuunnitelman viime kokouksessaan. Tourujoki kunnostetaan vuoteen 2020 mennessä. Se tarkoittaa reilun vuosisadan mittaisen kurimuksen päättymistä ja luonnon elpymistä. Koko prosessi opetti minulle kaksi asiaa: ympäristöarvot tulee nostaa elinkeinopolitiikan tarpeiden rinnalle jo valmisteluvaiheessa, sillä hoitamattomista vaurioista seuraa aina lasku. Ympäristökysymykset ovat viime kädessä talouskysymyksiä. Lisäksi arkijärkisillä vihreillä arvoilla on suuri merkitys ihmisille, olipa heidän puoluekantansa mikä tahansa. Jyväskylässä myös suurten puolueiden tulisi ottaa vastuu ympäristöasioista, sillä se kuuluu kaikille, ei vain vihreille.
Kirjoittaja on kaupunkirakennelautakunnan ja Kokoomuksen valtuustoryhmän jäsen.
www.marjopakka.fi
Kommentit (0)