*

Marjo Pakka - rehellisesti oikealla -

Susipolitiikkaan saatava selvempi linja

Sudenmetsästysaika on päättymäisillään. Kahdeksan vuoden tauon jälkeen sudenkaatoluvat pohjautuvat taas kannanhoidolliseen suunnitelmaan, jonka tarkoitus on rajoittaa susikannan nopeaa kasvua, ihmisille ja karjalle aiheutuvia haittoja sekä vähentää salatappoja. Eri viranomaisten tehtäväalueita on tarkennettu, vastuuta annettu paikallistasolle, lisätty toimijoiden yhteistyötä ja kehitetty toimintamallia toimintakynnyksen määrittelemiseen ns. ongelmasusien kohdalla.

Kaksivuotisen hoitosuunnitelman vaikuttavuudesta odotetaan nopeita näyttöjä. Valtion tulisi vastata kansalaisten susihuoleen ja vahvistaa luottamusta horjunutta susipolitiikkaa kohtaan. Vaikein tehtävä liittynee susiasioiden kanssa työskentelevien osapuolten välisten suhteiden kehittämiseen. Kun epäluottamus on syvä, poliitikkojen on otettava vastuu siitä, mitä voidaan pitää oikeana ja hyvänä. Susiongelman ensisijainen hoitokeino ei voi olla Riistakeskuksen myöntämät vahinkoperusteiset poikkeusluvat tai poliisin määräykset. Hoitosuunnitelman ja kannanhoidollisten kaatolupien määrän tulee vastata kannan todellista kasvua. Susien reviireillä asuvat ihmiset tarvitsevat keinoja, joilla puuttua ongelmasusiin ilman hankalaa byrokratiaa.

Kannanhoidolliset kaatoluvat kohdistetaan nuoriin susiin. Metsäpeura-alueilla tulisi harkita myös kannanhoidollisten lupien ulottamista kokonaisiin laumoihin. Sudet verottavat erittäin uhanalaisen metsäpeurakannan kasvua. Kannanhoidollisia lupia tulisi suunnata enemmän Suomenselän ja Kainuun alueille, joissa laiduntaa EU:n ainoat metsäpeurat. Oikea kanta-arvio vaatii sitoutumista susihavaintojen kirjaamiseen mutta myös panostuksia puolueettomaan tutkimustyöhön.

Ministeri Orpon kaudella susipolitiikalle on löytynyt linja. Lainsäädännössä on edelleen tilkittäviä aukkoja ja tiedotuksessa parannettavaa. Koirasusien aseman ratkaiseminen laissa on tärkeä täydennys. Ihmisten tietämystä pakkotilasäännöksistä susien aiheuttamissa vaaratilanteissa tulee lisätä. Olisi myös pohdittava, voitaisiinko metsästyslakiin määritellä itsepuolustus – tai omaisuudensuojaustilanteet, joissa suden tappaminen voidaan katsoa olevan oikeutettua. Vahinkoperusteisten kaatolupien edellytyksiä tulisi tarkastella myös uudelleen.

Seuraava susipolitiikan tuumaustauko pidetään kahden vuoden päästä, jolloin nykyinen hoitosuunnitelma päättyy. Jotta asiassa vihdoin päästäisiin eteenpäin, vaatii se osapuolten sitoutumista uusiin käytäntöihin. Päävastuu on kuitenkin poliitikoilla. Susiongelma on susialueilla yhtä kiusallinen ja arjessa läsnä kuin kaupunkilaiselle auraamaton katuverkosto aamuruuhkassa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (31 kommenttia)

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Suomi on EU:n neuvotteluissa mennyt töpeksimään tässäkin asiassa ja luovuttanut päätösvallan pois kansalliselta tasolta.
Virolaiset olivat tässäkin samoin kuin veroasiassa viisaampia,siellä saa luvallisesti kaataa 50 sutta vuodessa.
Valvonta ei kokemukseni mukaan ole niin tiukkaa muissakaan EU:n määräyksissä kuin Suomessa.
1996 talvella Virossa harvennettiin susikantaa 500 yksilön verran eikä vieläkään ole huolta kannan loppumisesta, meillä taas kanta tulee tällä politiikalla kasvamaan rajusti, samoin petovahingot.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Omituista tuo susifobia. Suomessa on parisen sataa sutta ja juuri susi on yksi uhanalaisimmista lajeista Suomen faunassa. Eivät niinkään lehmät, porot tai lampaat.

Karhuja lienee parisen tuhatta ja ne ovat joskus oikeasti ihmiselle vaarallisia. En kannata niidenkään liiallista harventamista, koska en toistaiseksi ole itse koskaan nähnyt edes karhua luonnossa, vaikkakin läheltä on pitänyt muutamia kertoja. Mutta ihmettelen sitä, että nimenomaan ihmiselle vaaraton ja huomattavasti harvinaisempi susi on otettu tällä tavalla silmätikuksi.

"Valtion tulisi vastata kansalaisten susihuoleen ja vahvistaa luottamusta horjunutta susipolitiikkaa kohtaan."

Tuosta olen samaa mieltä. Valtaosa suomalaisista nimittäin kannattaa uhanalaisen suden rauhoittamista ja pyrkimyksiä susikannan elävöittämiseksi.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Kuikka, kumpi on uhanalaisempi laji niin Suomessa kuin koko pallollamme, susi vai kadonneeksi luultu metsäpeura ?

Käyttäjän marjotossavainen kuva
Marjo Pakka

Sudelle löytyy puolustajia ja vastustajia, sen olen huomannut tässä eduskuntavaalien alla. Minua kiinnostaa asiassa lähinnä se, turvaako lainsäädäntömme ihmisten oikeudet susien aiheuttamia haittoja vastaan. Mielestäni ei suojaa tarpeeksi hyvin. Ruotsissa asia on viety rohkesti pidemmälle säätämällä metsästyslakiin pakkotilasäännös, joka antaa enemmän turvaa tilanteessa, jossa ihminen joutuu surmaamaan tai haavoittamaan eläintä itsepuolustustilanteessa tai suojellakseen omaisuutta.

Susien lahtaamista en halua enkä siihen kannusta. Ihmettelen, kuten Aimokin tässä edellä, eikö luonnosuojelijoita kiinnosta metsäpeuran suojelu? Susien kannanhoidollisessa suunnitelmassakin on asiaan kiinnitetty huomiota. Metsäpeurakanta ei ole lähtenyt elpymään, mutta susi lisääntyy vauhdilla. Kyllä siinä olisi tiukempi toimimisen paikka.

Käyttäjän esahankonen kuva
Esa Hankonen

Sallittaneen muutama korjaus kirjoituksessa esitettyihin väittämiin. Suden kannanhoidollisen metsästyskokeilun tarkoitus ei ole rajoittaa susikannan nopeaa kasvua, vaan hillitä laitonta pyyntiä ja sitä kautta mahdollistaa kannankasvu edelleen. Tuoreessa susikannan hoitosuunnitelmassa ei edelleenkään kirjattu susikannalle ylärajaa, vaan elinvoimaiselle kannalle minimi, mikä sekin on tammikuisen kanta-arvion mukaan 'siinä ja siinä'.

Toinen seikka, mikä pisti silmään, metsäpeura ei ole vuoden luokiteltu vuoden 2010 lajien uhanalaisuuden arvioinnissa erittäin uhanalaiseksi (EN), vaan silmälläpidettäväksi lajiksi(NT, Near Threatened), mikä ei varsinaisesti ole vielä edes uhanalaisuusluokitus.

Pitää toki paikkansa, että meidän tulee turvata metsäpeuran elinvoimaisuus jatkossakin, mutta se ei tapahdu petoja karsimalla, koska metsäpeura ja sitä saalistavat pedot kuuluvat samaan ekolokeroon, vaan luomalla metsäpeuralle uusia luontaisia elinympäristöjä ja laindunalueita. Vastikään tehdyissä metsäpeuralaskennoissa peurakanta on jopa noussut Suomenselällä pedoista huolimatta.

Vielä jäi ilmaan roikkumaan kysymys, minkä linjan miniteri Orpo on susipolitiikalle löytänyt? Senkö, että allekirjoittamaansa susikannan hoitosuunnitelmaa ei noudateta, niin kuin nyt vahvasti näyttää?

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Esa,mikä olisi mielestäsi sopiva yläraja maamme susikannalle ja kuinka metsäpeurojen elinympäristöä voi nopeasti parantaa muutoin kuin niitä ravintonaan käyttävien petojen määrällä.
Nyt neuvoja tähän metsäpeurojen elinympäristön parantamiseen,tosin pysyvää kantaa on jo Pyhännälläkin, mutta niin on susiakin.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

En haluaisi asettaa ylärajoja eläinkannoille, koska silloin ihminen asettuu liikaa luonnon yläpuolelle. Kaupungit voivat olla ihmisten "luontoa", koska ihmiselle on luontaista rakentaa asuinkeskittymiä. Niin kuin muurahaiset rakentavat kekoja. Eläimet puolestaan voivat elellä metsissä omilla ehdoillaan.

Jos ajatellaan metsäpeuraa, niin kuvaavaa on vaikkapa seuraava sitaatti Wikipediasta:

"Metsäpeura oli kivikaudelta lähtien suomalaisen erä- ja pyyntikulttuurin tärkeimpiä saaliseläimiä, mikä johti sen häviämiseen nykyisen Suomen alueelta 1800-luvun lopulla. Kanta säilyi vain Vienan Karjalassa, josta metsäpeurat alkoivat levitä takaisin Suomen puolelle Kainuuseen 1940–1950-luvuilla. Myöhemmin niitä takaisinistutettiin myös Suomenselälle. Metsäpeura luokitellaan Suomessa nykyisin silmälläpidettäväksi, eikä sitä pidetä enää uhanalaisena. Venäjällä kannan säilymistä sen sijaan uhkaavat salametsästys ja risteytyminen porojen kanssa."

Mitä tuosta opimme? Lajin kuin lajin suurin häviämisuhka tulee aina ihmisen harjoittamasta metsästyksestä. Metsäpeurakantakin säilyi siis vain Vienan Karjalassa, jossa takuuvarmasti on aina ollut enemmän susia kuin "uuden ajan" Suomessa.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes Vastaus kommenttiin #8

Kuikka, olisikohan tuolla 1800-luvun susikannalla ollut ratkaisevaa merkitystä metsäpeurakantaamme ?

Tapani Lahnakoski

Susi on erinomainen eläin ja urossusi kelpaa isänmalliksi kenelle miehelle tahansa. Jotain pitää kuitenkin tehdä, jotta ihmisten antipatia sutta kohtaan ei kasvaisi kohtuuttomasti. Lisäksi susien sisäsiittoisuuteen pitäisi kiinnittää huomiota.

Sehän oli todella virhe, että EU:n kailottamaa läheisyysperiaatetta ei noudatetat tässäkään asiassa. Suomen pitäisi pystyä itse päättämään metsästyksestään jokaisen eläinlajin kohdalla.

EU:ssa tehdään rajoituksia susien suojelussa vain metsästykseen liittyen ja tietenkin myrkytys on kielletty. Vartiokoirat tappavat kuitenkin runsaasti susia ja siihen EU ei ota mitään kantaa.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Kohta kielletään Kaukaasianlammaskoirien pitäminen maassamme.
Romaniasta oli video jossa näkyi ettei sudella ollut mitään vastaanpanoa lammaskoiran kanssa.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Aimo, tarkoitat varmaan kaukasianpaimenkoiraa (keskiaasianpaimenkoirakin ajaa tietääkseni saman asian). Kunnon koulutuksenhan se rotu vaatii, mutta kieltäminen taisi olla heitto? Ja käyttökoirahan se on, ennen typistämiskieltoa niiltä revittiin Venäjällä synnyttyään korvalehdetkin ettei susi saa niistä kiinni, ja muilta kuin näyttelykoirilta kaiketi vieläkin.

Tapani Lahnakoski Vastaus kommenttiin #19

Yksin Euroopassakin on jalostettu laumanvartijarotuja parisenkymmentä, joten kaukasialaista ei ole pakko käyttää. Suomeen nämä eivät oikein sovi työtehtävissään, kun meillä on jokamiehenoikeus. Nämä koirat suhtautuvat myös vieraisiin ihmisiin hyvin vihamielisesti.

Ns. vaarallisia koirarotuja on kielletty monissa maissa. Kaukasialinen on tietääkseni lyhytikäisin koirarotu Suomessa, keski-ikä alle vuoden, koska sen kanssa ei tulla toimeen.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #22

Höpsistä, ei se kaukasialainen ole mikään fila brasileiro, kunnon koulutuksella ihan käypänen koira. Irrallaan niitä on ollut muiden koirien joukossa ja meilläkin koirataloudessa käynyt.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes Vastaus kommenttiin #23

Seija, viimeyönä kuoli meidän kaukkari kymmenenvuoden ikäisenä,täytynee hankkia uusi pentu.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #26

Aimo, uusi pentuhan niitä ajatuksia vie menetetyistä, koira kun elää vain sen oman aikansa.

Tapani Lahnakoski Vastaus kommenttiin #23

Voi olla, että tietoni ovat vanhentuneita ja niitä on opittu kouluttamaan. Monet ihmiset vaan ottavat koiran ajattelematta, että sen kanssa pitäisi viitsiä tehdä muutakin kuin ruokkia.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes Vastaus kommenttiin #22

On vain kolme koirarotua jotka tappavat suden, Kaukaasianlammaskoira, Pyreneiden maffisti ja Irlanninsusikoira.
Lisätkää kuntiedätte enemmän.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #29

Väittäisin että mainitsemani keskiaasianpaimenkoira tappaa:

The breed has many names: Central Asian sheep-dog, Credneasiatskaya Ovcharka, Central Asian Ovcharka, Alabay, Alabai, Wolfhound, Volkodav, Turkmen Alabai, Central Asian Shepherd dog. Shepherds name these dogs “Buribosar”, which in translation means “kills wolves”.

http://alabay.com/

Käyttäjän esahankonen kuva
Esa Hankonen

Susikannan koon asettaminen johonkin rajaan ei ole mielipidekysymys, vaan sitä voidaan miettiä ainoastaan biologisin perustein, mihin vaikuttaa niin geenipohjan diversiteetti ym. Loppujen lopuksi laji säätää itse kannankokonsa.

Metsäpeuran elinympäristöekologiaan kannattaa tututua vaikka täällä http://www.suomenpeura.fi/fi/metsapeura/elinympari... Samalta sivustolta löytyy myös hyvää tutkimustietoa metsäpeuran elinvoimaisuuteen liittyen ja lajiin vaikuttavista uhkatekijöistä. Suosittelen!

Käyttäjän PekkaKeskinen kuva
Pekka Keskinen

Kyllä se on myös mielipide kysymys. Susi menestyy Suomessa juuri niin hyvin, kuin susi-alueella paikallinen väestö sen hyväksyy. Päätös aloittaa kannanhoidollinen metsästys oli oikea. Laji lopun viimeksi toki säätää oman kantansa, kuten muutkin esim. hirvi, mutta mitä vahinkoa ehtii tapahtua ennen kuin niin pitkälle päästään?

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Esa, elinympäristöjä ei voi siis rakentaa, vaan ne ovat jo olemassa.
Pyhännällä on tämä ympäristö ja siksi peurat siellä viihtyvät, mutta niin viihtyvät ruokamiehetkin.

Käyttäjän esahankonen kuva
Esa Hankonen

Metsäpeuran elinympäristöjä ei todellakaan rakenneta, vaan niille joko luodaan edellytykset tai niitä pyritään säilyttämään. Ja on todellakin hyvä muistaa, että meteäpeura ei olisi metsäpeura ilman vuorovaikutusta sitä saalistavien petojen kanssa. Ilman tätä symbioosia peurasta olisi tullut jokin muu, kuin mitä se on.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Aivan niin ja siksi lajikumppani kehittyikin tunturipeuraksi.

Kari Savinen

Tässäkin asiassa on sellainen vinha perä, että "siperia opettaa"

Aivan hiljakkoin susilauma söi Vilppulassa synnyttämässä olleelta hieholta vasikan sitä mukaa kun se ehti tulla maailmaan.
Valtion maksama korvaus on 180 euroa ja loppujen luiden hävityskustannukset Honkajoella 140 euroa, tämä ei paljon kannusta karjankasvattajaa ammatissaan.

Muutama vuosi takaperin innokas "susiaktivisti" joka myös kasvatti lampaita, joutui eräänä yönä toteamaan että susi on sittenkin peto.

Susilauma oli tappanut toistakymmentä lammasta, joista osa oli vielä henkitoreissaan. Kumma kyllä yhtään ei oltu syöty ?
Tämän tapahtuman jälkeen mieleosoitukset susien puolesta hänen osaltaan jäivät kokonaan.

Moni varmasti muistaa muutama vuosi sitten keväällä kun taviunilta herännyt nalle rämpi Hensingin edustan saarissa "peloitellen" kantaväestöä niin uhkaavasti, että se piti ihan puolustusvoimien toimesta suuren sotajoukon voimilla saattaa takaisin untenmaille, tosin tällä kerralla pysyvästi !

Muualla maassa ihmisten pitää väistyä susien tieltä, mutta Helsingissä on eri laki.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Tallinnassa kohdeltiin omakotitaloon tunketunutta karhua lempeämmin, se nukutettiin ja siirrettiin Muugaan johon ajateltiin sen olleen matkalla.

Kari Savinen

Tässäkin tulisi enemmän harrastaa jonkin sortin vuoropuhelua eläinten kanssa, että ei ihan heti alettaisi henkikullan päälle käymään !

Onhan ne villieläimet niin kivoja, ainakin kuvista katsella.

Eräs petovahinkoihin tympääntynyt "maalainen" harkitsi tässä taannoin, että keräisi autolastillisen susia, karhuja, ahmoja ja muitakin pienpetoja, ja veisi ne eräänä yönä Helsinkiin puistoon jolkuttelemaan.

Tuumasi, että olisi monta päivää hauskaa, kun petouutiset sekoittaisivat pääkaupunkiseudun elämän totaalisesti.
Jännittävää olisi myös se tulisiko niitä kaatolupia kuinka nopeasti ?

Aivan hetkeen en ole hänen pakeillaan ollut, että onko suunnitelma edennyt ?

Käyttäjän RaimoHeikkil kuva
Raimo Heikkilä

Metsäpeuran historiasta Suomessa löytyy kattava tieto Martti Montosen kirjasta Suomen Peura (1974). Loistava teos, löytynee jokseenkin joka kirjastosta. Karjalan tasavallassa metsäpeurakanta on pudonnut parissakymmenessä vuodessa n. puoleen. Nykyisin siellä on peuroja n. 3000. Samaan aikaan susikantaa on siellä harvennettu tapporahojen voimalla murto-osaan entisestä. Metsäpeuran vähenemisen selkeästi suurin syy on salametsästys. Moskovasta ja Pietarista tulevat ökyrikkaat helikoptereilla ja ampuvat niistä. Ja myös moottorikelkan päältä. Kuulemma Simonov-automaattikivääri on suosituin ase. 600 laukausta minuutissa. Myös Kalashnikov on kuulemma kätevä. Tietolähteenä metsäpeuraa lähes 60 vuotta tutkinut professori Pjotr Danilov Petroskoista.

Kari Savinen

Muutama esimerkki näiden eläimien hinnasta:
Mikäli ne tappaa laittomasti

Karhun hinta = 15.500 euroa
Suden hinta = 9.000 (ehkä ylikin)
Punahärö = 1009,00 euroa (hyvin pieni kovakuoriainen)

Vertailun vuoksi pienin korvaus ihmisen kuolemaaan johtaneesta yliajosta humalassa 340,00 euroa ?

Onko jossain lainsäädännössä vikaa, vai onko ihmisiä liikaa ?

Mika Suotonen

Kuikka on kuten useimmat halaajat, "En kannata niidenkään liiallista harventamista, KOSKA en toistaiseksi ole itse koskaan nähnyt edes karhua luonnossa". Eri ääni kellossa jos olisi nähnyt, ja varsinkin jos asuisi reviirin lähellä.

Käyttäjän esahankonen kuva
Esa Hankonen

On melkoisen harhaanjohtavaa vertailla paljonko oikeus määrää jollekin kivusta ja säryistä maksettavaksi korvauksena sen kanssa paljonko eri lajeille on määrätty aivan eri laissa korvaushinta ukaasina lajin säilymisen edellytyksenä. Laissahan ihmisen tappaminen on myös aina laitonta eli tässäkään kohden puhuminen samassa asiayhteydessä ihmisen ja eläimen laillisesta ja laittomasta tappamisesta ei käy mitenkään yksiin.

Kari Savinen

Kommentoinnin vapaus on hyvä juttu.
Esimerkit selventää hiukan eri lajien arvostusta.

Sen kanssa on vain elettävä.

Toimituksen poiminnat