Mitä eroa on arkijärkivihreällä ja vihreällä?
Vaalimainoksissani lukee ”arkijärkivihreä kansankynttilä”. Vaaliteltalla seisoessani eräs hauskan näköinen nuorimies pysähtyi luokseni ja kysyi, mitä arkijärkivihreä tarkoittaa? Eilen Ylen toimittaja kysyi tv-tentissä, mikä erottaa arkijärkivihreän vihreästä? Miksi en ole vihreiden jäsen, jos ympäristöasiat kiinnostavat?
Kuntapoliitikkona olen huomannut, että meillä kaikilla on vihreän sävymme. Jyväskylän Tourujoen tapauksessa minä löysin omaani. Huomasin, että ympäristönäkökulmat eivät ole samalla viivalla elinkeinopolitiikan etujen kanssa. Ympäristövastuu ohitetaan nopeiden voittojen toivossa. Lopputuloksena ovat laiminlyödyt ympäristövelvoitteet, joista maksetaan tulevaisuudessa kovaa hintaa. Lyhytnäköinen kvartaaliajattelu on pahinta, mitä poliitikko tai virkamies voi ympäristölle tehdä, sillä ympäristöpäätökset ovat talouskysymyksiä.
Arkijärkivihreys on ympäristönäkökulmien tuomista elinkeinopolitiikan tarpeiden rinnalle. Samalle tasolle. Ei ylikorostaen, ei laiminlyöden.
Miksi en ole sitten Vihreiden jäsen? En ole vihreä, koska politiikka on muutakin kuin ympäristö. En kannata perustuloa, sukupuolisensitiivistä kasvatusta tai vanno ydinvoimalattoman Suomen nimeen. Mutta kysymyksenasettelu kertoo paljon. Vihreät ovat onnistuneet vakiinnuttamaan ympäristöasiat itselleen. Julkisessa keskustelussa ympäristö ja luonto kuuluvat heille, ei muille puolueille. Tämä ei ole vihreiden ”vika” vaan suurten puolueiden laiskuutta.
Arkijärkivihreys on sen tosiasian tunnustamista, että ympäristövastuu kuuluu myös suurille puolueille.
Me suomalaiset olemme yksimielisiä luonnonsuojelun tarpeellisuudesta. Puhtaat vedet, metsienhoito, suurpetojen ja ihmisten rinnakkaiselo, jätevesien käsittely tai vaikkapa kalojen vapaa vaellus ovat arjessamme tärkeitä. Jokaisella on arkensa kautta kosketus luontoon niin maalla kuin kaupunkimiljöössä.
Arkijärkivihreyttä on ymmärtää, että luonto on osa ihmisten hyvinvointia. Poliitikoilta se usein unohtuu.
Ympäristöasiat ja kestävä kehitys ovat järkiasioita, eivät ympäristöfanatismia. Ympäristönsuojeluun on liittynyt ja liittyy edelleen konflikteja.
Arkijärkivihreys on ihmisen ja luonnon tarpeiden tervettä yhteensovittamista. Järkevällä ja tasapainoisella ympäristöpolitiikalla tulee osoittaa, ettei ympäristöradikalismi ole hyväksyttyä. Fanaattisten luonnonsuojelijoiden on myös ymmärrettävä vastapuolen kanta ja pidättäydyttävä laittomuuksista.
Valtiolla on sääntelymonopoli. Poliitikkojen tulisi kyetä määrittelemään, minne ja mihin asioihin sääntelyä voidaan ulottaa. Lähestulkoon kansalaisia kurittavasta kiusanteosta voitaneen puhua paskalain (jätevesiasetus) yhteydessä. Suoraa puhetta tarvittaisiin myös kunnan oikeudesta määrätä kotitalousjätteistä. Miksi kansalainen ei voi valita palveluntuottajaansa, joka kilpailisi laadulla? Maksua vastaan firma hakisi roskat, lajittelisi ne ja veisi kaatopaikalle. Nyt lajittelemme ja viemme erikoisjätteet kierrätyspisteisiin itse ja maksamme roskapussin kuskaamisesta kunnalle.
Arkijärkivihreys on turhan sääntelyn poistamista ja teknologian hyödyntämistä ihmisten ja luonnon hyväksi.
Nuuskamuikkunen on sanonut, että olisi sääli, jos maapallo särkyisi, sillä se on niin kaunis. Olen huomannut, että arkijärkivihreys on paras keino säröjen estämiseksi. Kohtuus on hyväksi kaikessa, myös ympäristöpolitiikassa.
”Mitä eroa on arkijärkivihreällä ja vihreällä?”
– Ensinmainittu on vaalikampanjassa käytettäväksi poliittiseksi määritelmäksi liian pitkä ja vaikeasti hahmotettava sana.
Ilmoita asiaton viesti
Arkijärkivihreä on kuvitteelinen olio joulupukin tapaan.
Vihreä on lähinnä sukupuoliperversioiden vaivaama olio tai niitten fanittaja.
Wanha Aito Wihreä taas taitaa edellenkin kalastaa siellä Vanajavedellää.
Ilmoita asiaton viesti
”Vihreät ovat onnistuneet vakiinnuttamaan ympäristöasiat itselleen. Julkisessa keskustelussa ympäristö ja luonto kuuluvat heille, ei muille puolueille.”
Mistä ihmeestä tuon keksit?
Suurin osa ”vihreistä” on hesalaisia naisia, jotka eivät ymmärrä luonnosta yhtikäs mitään. Pelkkiä ”sosialitanttoja”, anteeksi vaan. Ääniä kalastellaan tuulimyllyjä halaamalla ja ydinvoimaa vastustamalla.
Ilmoita asiaton viesti
Kokoomuspoliitikon arjessa järki voittaa ja painaa sitä äänestysnappia jota ryhmä käskee. Vihreä on lähinnä uskotellessaan itselleen, että Kokoomuksessa voi päättää asioita ympäristön hyväksi. Katso vaikka tuoreen ympäristöministerinne järkeilemää vihreyttä. Stubb lupaili, että Sanni on sen ikäpolven poliitikko, että vihreät arvot on imetty äidinmaidossa. Ilmeisesti ne on noita arkisia järkiarvoja.
Ilmoita asiaton viesti
”Mutta kysymyksenasettelu kertoo paljon. Vihreät ovat onnistuneet vakiinnuttamaan ympäristöasiat itselleen. Julkisessa keskustelussa ympäristö ja luonto kuuluvat heille, ei muille puolueille. Tämä ei ole vihreiden ”vika” vaan suurten puolueiden laiskuutta.”
Tuo on tavallaan totta, vaan en syyttäisi suuremmin laiskuudesta, pikemminkin taktikoinnista,
esimerkiksi kokoomus tekee ilmastomyyräntyötään himmenetyin valoin ja antaa kernaasti vihreille kunnian vastaanottaa siitä haukut.
Ilmoita asiaton viesti
Minulle arkivihreys on sitä, ettei suihkussa aamuheräillä ja läträtä varttia, vaan huuhteluun riittää parin minuutin vedenjuoksutus suihkuhana vain puoliksi auki,
kaupassa käydään työmatkalla ja muutenkin vältellään tarpeetonta edestakaisin ajelua arjen suunnittelulla niin ei tarvitse pähkäillä ja pullistella millaisella viherteolla tänään haettiin sapuskaa.
ruaksi ostetaan sitä mitä aiotaan syödä eikä mielijohteesta roskikseen heitettävää, työtarvikkeita ei tuhlata vaan käytetään just se mitä tarvitaan.
Arkivihreys on myös sitä, ettei tankkaa autoonsa kaukotuotettuja biopolttoaineita koska ne ovat silkkaa ympäristötuhoa ja energiantuhlausta,
vaan mieluummin paikallista jäte-etanolia jolla on edes teoreettinen mahdollisuus hieman säästää fossiilista energiaa.
jne.
Ilmoita asiaton viesti
Minulle arkivihreys ei ole sitä, että kaukomatkaan lähdettäessä lunastetaan lentolipun hinnan lisäksi muutaman euron ilmastoane ”kompensoimaan” aiheutettu energiankulutus,
minulle arkivihreys ei ole sitä, että syödään kaukotuotettua soijaa kotimaisen lihan korvikkeena,
arkivihreys ei myöskään ole sitä, että esimerkiksi suuret kemikaalijätit lobbaavat maapallon pelastamisen nimissä saadakseen markkinoilta pois jo patenttisuojansa menettäneet kemikaalit korvatakseen ne entistäkin haitallisemmilla patenttisuojatuilla kemikaaleilla.
ja joista oivia esimerkkejä ovat mm. otsonikatohuuhaa jolla saatiin kiellettyä patenttisuojansa menettäneet freonit ja ilmastonmuutoshuuhaa jolla saatiin kiellettyä freonit korvanneet ja myöhemmin patenttisuojansa menettäneet kemikaalit ja jotka nyt ollaan korvaamassa energiatehottomilla kaasuilla ja/tai hengenvaarallisilla myrkyillä.
Ilmoita asiaton viesti
Minulle arkivihreys on aika pitkälti sitä,
ettei mennä jokaiseen ympäristöstä ja ihmisestä piittaamattomaan rahastushuijaukseen mukaan vain sillä, että taikasana ”vihreä” on lausuttu.
Ilmoita asiaton viesti