Mitä eroa on arkijärkivihreällä ja vihreällä?

Vaalimainoksissani lukee ”arkijärkivihreä kansankynttilä”. Vaaliteltalla seisoessani eräs hauskan näköinen nuorimies pysähtyi luokseni ja kysyi, mitä arkijärkivihreä tarkoittaa? Eilen Ylen toimittaja kysyi tv-tentissä, mikä erottaa arkijärkivihreän vihreästä? Miksi en ole vihreiden jäsen, jos ympäristöasiat kiinnostavat?

Kuntapoliitikkona olen huomannut, että meillä kaikilla on vihreän sävymme. Jyväskylän Tourujoen tapauksessa minä löysin omaani. Huomasin, että ympäristönäkökulmat eivät ole samalla viivalla elinkeinopolitiikan etujen kanssa. Ympäristövastuu ohitetaan nopeiden voittojen toivossa. Lopputuloksena ovat laiminlyödyt ympäristövelvoitteet, joista maksetaan tulevaisuudessa kovaa hintaa. Lyhytnäköinen kvartaaliajattelu on pahinta, mitä poliitikko tai virkamies voi ympäristölle tehdä, sillä ympäristöpäätökset ovat talouskysymyksiä.

Arkijärkivihreys on ympäristönäkökulmien tuomista elinkeinopolitiikan tarpeiden rinnalle. Samalle tasolle. Ei ylikorostaen, ei laiminlyöden.

Miksi en ole sitten Vihreiden jäsen? En ole vihreä, koska politiikka on muutakin kuin ympäristö. En kannata perustuloa, sukupuolisensitiivistä kasvatusta tai vanno ydinvoimalattoman Suomen nimeen. Mutta kysymyksenasettelu kertoo paljon. Vihreät ovat onnistuneet vakiinnuttamaan ympäristöasiat itselleen. Julkisessa keskustelussa ympäristö ja luonto kuuluvat heille, ei muille puolueille. Tämä ei ole vihreiden ”vika” vaan suurten puolueiden laiskuutta.

Arkijärkivihreys on sen tosiasian tunnustamista, että ympäristövastuu kuuluu myös suurille puolueille.

Me suomalaiset olemme yksimielisiä luonnonsuojelun tarpeellisuudesta. Puhtaat vedet, metsienhoito, suurpetojen ja ihmisten rinnakkaiselo, jätevesien käsittely tai vaikkapa kalojen vapaa vaellus ovat arjessamme tärkeitä. Jokaisella on arkensa kautta kosketus luontoon niin maalla kuin kaupunkimiljöössä.

Arkijärkivihreyttä on ymmärtää, että luonto on osa ihmisten hyvinvointia. Poliitikoilta se usein unohtuu.

Ympäristöasiat ja kestävä kehitys ovat järkiasioita, eivät ympäristöfanatismia. Ympäristönsuojeluun on liittynyt ja liittyy edelleen konflikteja.

Arkijärkivihreys on ihmisen ja luonnon tarpeiden tervettä yhteensovittamista. Järkevällä ja tasapainoisella ympäristöpolitiikalla tulee osoittaa, ettei ympäristöradikalismi ole hyväksyttyä. Fanaattisten luonnonsuojelijoiden on myös ymmärrettävä vastapuolen kanta ja pidättäydyttävä laittomuuksista.

Valtiolla on sääntelymonopoli. Poliitikkojen tulisi kyetä määrittelemään, minne ja mihin asioihin sääntelyä voidaan ulottaa. Lähestulkoon kansalaisia kurittavasta kiusanteosta voitaneen puhua paskalain (jätevesiasetus) yhteydessä. Suoraa puhetta tarvittaisiin myös kunnan oikeudesta määrätä kotitalousjätteistä. Miksi kansalainen ei voi valita palveluntuottajaansa, joka kilpailisi laadulla? Maksua vastaan firma hakisi roskat, lajittelisi ne ja veisi kaatopaikalle. Nyt lajittelemme ja viemme erikoisjätteet kierrätyspisteisiin itse ja maksamme roskapussin kuskaamisesta kunnalle.

Arkijärkivihreys on turhan sääntelyn poistamista ja teknologian hyödyntämistä ihmisten ja luonnon hyväksi.

Nuuskamuikkunen on sanonut, että olisi sääli, jos maapallo särkyisi, sillä se on niin kaunis. Olen huomannut, että arkijärkivihreys on paras keino säröjen estämiseksi. Kohtuus on hyväksi kaikessa, myös ympäristöpolitiikassa. 

marjotossavainen
Kokoomus Jyväskylä

Kokoomuksen Naisten Liiton varapuheenjohtaja,
Jyväskylän kokoomusnaisten pj, valtuustoryhmän jäsen, varavaltuutettu sekä kaupunkirakennelautakunnan jäsen. Historian ja yhteiskuntaopin aineopettaja, koulutusoikeuden tuntiopettaja. FM, HTK.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu