*

Marjo Pakka - rehellisesti oikealla -

Arkijärkivihreyttä päätöksentekoon

Edeltävää parempaa vuotta 2015! Vuosi 2014 olikin kuntapolitiikan ilotulitusta ja tarjosi lukuisia paikallishistorian kirjoihin jääviä päätöksiä. Merkittävimmät niistä olivat uuden kaupunginjohtajan valinta ja tasapaino, joka vihdoin alkaa hiipiä kaupungin talouteen.

Kaupunkirakennelautakuntammekin pääsi tekemään lukuisia tunteita herättäviä päätöksiä. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaalle alueelle sijoittunut Hämeenkadun kaava hyväksyttiin valtuustossa maaliskuussa ja Tourujoen uomavaihtoehdoista väännettiin lujaa julkisuudessakin loppukevään korvalla. Valtiontalon monet käänteet ja eräiden ryhmien halu jäädyttää Lutakon aukion rakennusinvestoinnit tälle vuodelle osoittivat, että ympäristö – ja kaupunkisuunnittelupolitiikka ovat mitä suurimmissa määrin talouskysymyksiä. Raha ja ympäristö vain ovat yhdistelmä, jossa ryhdikkyyden katoaminen ja sitoutumattomuus pitkään linjaan näyttävät tapahtuvan kuntapäättäjiltä varsin helposti. On suuri kiusaus nipistää ympäristöltä, sillä silloin päätökset eivät suoraan kohdistu ihmisten välttämättömiin peruspalveluihin, kuten koulutukseen, hoivaan tai terveyteen. Hätäisillä kuntapäätöksillä varastetaan kuitenkin kaupungin lähivuosien budjeteista, koska mm. kiristyvä EU-ympäristölainsäädäntö velvoittaa tulevaisuudessa tavoittelemaan yhä parempaa ympäristön tilaa. Näin ollen kustannuksia tulisi ennakoida jakaen niitä useammalle vuodelle.  Ympäristöpäätökset tulisikin nähdä talouskysymyksinä, arkijärkivihreänä harkintana, joka jo arvona on samalla lähtöviivalla kuin vaikkapa elinkeinopolitiikan tarpeet tai asukkaiden oikeus lähipalveluihin. Kaupunkilaisille asuminen on muutakin kuin katto pään päällä. Se on toimiva, kestävä, viihtyisä ja terve asuinalue sekä virkistysmahdollisuuksia lähietäisyydellä.

Kaavoitus – ja ympäristöratkaisut kiinnostavat myös mediaa. Keskisuomalainen irrotteli vuoden viimeisessä numerossaan nostamalla otsikoihin Keljonlahden lämpövoimalan naapurissa sijaitsevan Iso-Urtin virkistysalueen.  Osa alueesta maakaupan seurauksena sijoittajille, mikä kirvoitti toimittajan spekuloimaan, josko virkistysaluetta lähdetään kaavoittamaan rantatonteiksi.  ”Tiukka paikka poliitikoille” kertoi jutun otsikko, mutta todellisuus on hieman toinen. Kaupunginvaltuusto hyväksyi vuoden 2014 lopulla uuden kaupungin yleiskaavan, jossa Iso-Urtin alue on merkitty virkistysalueeksi. Sitä se on myös maakuntakaavassa. Muutos virkistysalueesta rantatonteiksi olisi siis kovin pitkällisen muutosprosessin takana aina ympäristöministeriötä myöten. Alueelle olisi vaikeaa järjestää joukkoliikennettä puhumattakaan neitseelliseen maahan kaivettavasta kunnallistekniikasta. Myös hiljattain hyväksytyssä kaupungin asumisvisiossa rantarakentaminen sijoittuu aivan toisaalle kuin Keljon alueelle. Arkijärkivihreydellä ajatellen Iso-Urtin arvo on suurimmillaan, kun se jätetään virkistysalueeksi. Toinen juttu onkin se, testasiko toimittaja päättäjien selkärankaisuutta pysyä tuoreissa linjauksissa.

Virkistysalueiden kaavoittamista asuinkäyttöön tahdotaan välttää.Täällä  Palokassa kaavat on saatu vietyä sopuisasti eteenpäin. Tulevaisuudessa kuitenkin ns. Koilliskehän rakentaminen jakaisi palokkalaisten mielipiteitä. Koilliskehä yhdistäisi Palokan Seppälänkankaan kautta Vaajakoskeen ja helpottaisi merkittävästi liikkumista kahden suuren taajaman välillä. Se vain tarkoittaisi vilkkaan tien viemistä lähelle asutusta, arvokkaaksi merkittyä luontoaluetta ja liito-oravien kotikontuja.

Ympäristö joutuu väistämättä koville kasvavassa kaupungissa, jossa paine täydennysrakentamiseen ja joustavaan tieverkostoon on ilmeinen. Samassa suhteessa tarvitaan myös arkijärkivihreyttä tulevaisuudenpäätöksentekoon.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat