Läppäriäiti on yleinen syyllinen

Yhdeksänvuotias tyttäreni rallatteli koulussa oppimaansa uutta laulua, jonka kertosäe kuului näin:

”Äidillä on tietokone melkein aina päällä ja jalat puoli metriä ilmassa!”

Laulun* äiti tekee töitään kotitoimistossa, pulputtaa puhelimessa ja jopa leipoo samaan aikaan, kun tekee yrityksellään tulosta. Yle – uutiset kirjoitti 29.9. verkkosivuillaan hieman toisenlaisista äideistä. Miksi 30 – 40-vuotiaiden naisten pako työelämästä kodin lämpöön on yleistynyt kahden viimeisen vuoden aikana, sitä tutkijat eivät osaa selittää. Huono äiti – blogin perustaja, toimittaja Sari Helin sen sijaan osaa (Yle 1.10.). Äidit eivät jaksa painia alati kalvavan syyllisyyden kanssa vaan valitsevat uran sijasta lapset ja kotiäidin roolin.

Meidän yhteiskuntamme tavoittelee täydellisyyttä ja luo odotuksia. PsT Taina Laajasalo kehotti (Ylen aamu – TV 2.10.) vanhempia olemaan armollisempia itselleen. Hän arveli vanhempien kasvatustietoisuuden lisääntyneen, joskin tiedon lisääntyminen saattaa johtaa myös syyllisyyden tunteen voimistumiseen. Syyllisyyden tunne on naisiin sisään rakennettu ja rakentunut. Toiset kestävät riittämättömyyden tunnetta paremmin kuin toiset. Toisille huoli ja huonommuuden tunne ovat kroonisia vaikka ulkopuolisin silmin äiti hoitaa kaiken – kympin tytön arvoisesti.

Olisiko vakavan arvokeskustelun paikka? Naispoliitikot vaativat vauvakustannusten jakamista vanhempien työnantajien kesken ja hallitus etsii keinoja erilaisten työmallien monipuolistamiseksi, jotta naisten asema työmarkkinoilla paranisi. Vaikka poliittisella keskustelulla tunnustamme monipuolisen äitiongelman, läppäriäitien syyllisyyden taakkaa se ei kevennä. Asenteet kun ovat sen suuntaiset, että kotona töitään naputteleva läppäriäiti loistaa poissaolollaan, vaikka onkin fyysisesti läsnä.

Mutta hetkonen nyt. Yläkoulun opona sain aika ajoittain TET-työnantajilta palautetta, etteivät nykynuoret ymmärrä työnteon vastuuta. Kun työhön ei sitouduta, ei sitouduta myöskään yhteiskuntaan. Duuniin tullaan, kun tykätään. Kun työpaikan WC pitäisi pestä, harjoittelupaikka jätetään sen siliän tien, sillä ”pesuhommat eivät kuulu mulle vaan siivoajille”. Jos äiti väkertää työtä kotona, eikö se ole esimerkillistä? Työ tekijäänsä neuvoo. Miksi ei lastakin siinä sivussa? Oleskeluyhteiskunnan nuori sukupolvi tarvitsee roolimalleja.

Äitiriskin poistamiseen tähtäävät toimet ovat ensisijaisia tavoitteita Suomessa, jossa väkeä poistuu työmarkkinoilta enemmän kuin sinne on tulossa. Koska työlainsäädännön ja työehtosopimuksien muuttaminen käy tuskaisen hitaasti, tarvitaan ketterämpiä keinoja, ts. parempia asenteita.  Etätyön sallimista vierastetaan edelleen, sillä silloin työntekijän kontrollointi vaikeutuu. Tosiasiallisesti etätyön salliminen ammateissa, joissa se on mahdollista, nostaa työtehoa. Pelkästään työmatkoissa säästetään parhaimmillaan usea tunti.

Eivät läppäriäidit ole yleisiä syyllisiä vaan arjen sankareita. Me voisimme reilusti laskea äiteihin kohdistuvia odotuksia ja me äidit voisimme opetella olemaan armollisempia itsellemme. Syyllisyyttä kun tuntevat eniten ne, joiden sitä vähiten tarvitsisi kantaa.

* Äidin tietokone, säv. Pekka Nättinen / Ville Ojanen / Pentti Rasinkangas

marjotossavainen
Kokoomus Jyväskylä

Kokoomuksen Naisten Liiton varapuheenjohtaja,
Jyväskylän kokoomusnaisten pj, valtuustoryhmän jäsen, varavaltuutettu sekä kaupunkirakennelautakunnan jäsen. Historian ja yhteiskuntaopin aineopettaja, koulutusoikeuden tuntiopettaja. FM, HTK.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu