*

Marjo Pakka - rehellisesti oikealla -

Läppäriäiti on yleinen syyllinen

Yhdeksänvuotias tyttäreni rallatteli koulussa oppimaansa uutta laulua, jonka kertosäe kuului näin:

”Äidillä on tietokone melkein aina päällä ja jalat puoli metriä ilmassa!”

Laulun* äiti tekee töitään kotitoimistossa, pulputtaa puhelimessa ja jopa leipoo samaan aikaan, kun tekee yrityksellään tulosta. Yle – uutiset kirjoitti 29.9. verkkosivuillaan hieman toisenlaisista äideistä. Miksi 30 - 40-vuotiaiden naisten pako työelämästä kodin lämpöön on yleistynyt kahden viimeisen vuoden aikana, sitä tutkijat eivät osaa selittää. Huono äiti – blogin perustaja, toimittaja Sari Helin sen sijaan osaa (Yle 1.10.). Äidit eivät jaksa painia alati kalvavan syyllisyyden kanssa vaan valitsevat uran sijasta lapset ja kotiäidin roolin.

Meidän yhteiskuntamme tavoittelee täydellisyyttä ja luo odotuksia. PsT Taina Laajasalo kehotti (Ylen aamu – TV 2.10.) vanhempia olemaan armollisempia itselleen. Hän arveli vanhempien kasvatustietoisuuden lisääntyneen, joskin tiedon lisääntyminen saattaa johtaa myös syyllisyyden tunteen voimistumiseen. Syyllisyyden tunne on naisiin sisään rakennettu ja rakentunut. Toiset kestävät riittämättömyyden tunnetta paremmin kuin toiset. Toisille huoli ja huonommuuden tunne ovat kroonisia vaikka ulkopuolisin silmin äiti hoitaa kaiken - kympin tytön arvoisesti.

Olisiko vakavan arvokeskustelun paikka? Naispoliitikot vaativat vauvakustannusten jakamista vanhempien työnantajien kesken ja hallitus etsii keinoja erilaisten työmallien monipuolistamiseksi, jotta naisten asema työmarkkinoilla paranisi. Vaikka poliittisella keskustelulla tunnustamme monipuolisen äitiongelman, läppäriäitien syyllisyyden taakkaa se ei kevennä. Asenteet kun ovat sen suuntaiset, että kotona töitään naputteleva läppäriäiti loistaa poissaolollaan, vaikka onkin fyysisesti läsnä.

Mutta hetkonen nyt. Yläkoulun opona sain aika ajoittain TET-työnantajilta palautetta, etteivät nykynuoret ymmärrä työnteon vastuuta. Kun työhön ei sitouduta, ei sitouduta myöskään yhteiskuntaan. Duuniin tullaan, kun tykätään. Kun työpaikan WC pitäisi pestä, harjoittelupaikka jätetään sen siliän tien, sillä ”pesuhommat eivät kuulu mulle vaan siivoajille”. Jos äiti väkertää työtä kotona, eikö se ole esimerkillistä? Työ tekijäänsä neuvoo. Miksi ei lastakin siinä sivussa? Oleskeluyhteiskunnan nuori sukupolvi tarvitsee roolimalleja.

Äitiriskin poistamiseen tähtäävät toimet ovat ensisijaisia tavoitteita Suomessa, jossa väkeä poistuu työmarkkinoilta enemmän kuin sinne on tulossa. Koska työlainsäädännön ja työehtosopimuksien muuttaminen käy tuskaisen hitaasti, tarvitaan ketterämpiä keinoja, ts. parempia asenteita.  Etätyön sallimista vierastetaan edelleen, sillä silloin työntekijän kontrollointi vaikeutuu. Tosiasiallisesti etätyön salliminen ammateissa, joissa se on mahdollista, nostaa työtehoa. Pelkästään työmatkoissa säästetään parhaimmillaan usea tunti.

Eivät läppäriäidit ole yleisiä syyllisiä vaan arjen sankareita. Me voisimme reilusti laskea äiteihin kohdistuvia odotuksia ja me äidit voisimme opetella olemaan armollisempia itsellemme. Syyllisyyttä kun tuntevat eniten ne, joiden sitä vähiten tarvitsisi kantaa.

* Äidin tietokone, säv. Pekka Nättinen / Ville Ojanen / Pentti Rasinkangas

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän jaga kuva
Lars-Erik Wilskman

Kirjoittaja on oikeassa etätyö on pitkälti asennekysymys. Tekniset edellytykset siihen ovat, että yhä useampi työ voidaan suorittaa etätyönä ilman työnantajan valvonnan oleellista heikkenemistä. Työehtosopimusten osalta pulmana on usein se, että palkka on kytköksissä työaikaan, eikä työn tuloksellisuuteen.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

"Olisiko vakavan arvokeskustelun paikka? Naispoliitikot vaativat vauvakustannusten jakamista vanhempien työnantajien kesken ja hallitus etsii keinoja erilaisten työmallien monipuolistamiseksi, jotta naisten asema työmarkkinoilla paranisi. Vaikka poliittisella keskustelulla tunnustamme monipuolisen äitiongelman, läppäriäitien syyllisyyden taakkaa se ei kevennä. Asenteet ..."

Yhteiskunnassamme on jokin perustavan laatuinen, rakenteellinen vinoutuma, jos "naisongelma" herättää edelleen tietynlaisia kysymyksiä. Olisi myös hyvä oivaltaa, että mahdollinen syyllisyyden tunne on konservatiivisten asenteiden luoma ehdollistuminen "hyvään äitityteen". Syyllisyyden tunne kasvusta omiin mittoihinsa ei ole syntymässä saatu vaiva.

Vanhempainvapaan jakamien isän ja äidin ja vastaavasti kummankin työnantajan kesken olisi yksi ratkaisu. Se saattaisi käynnistää monen epäkohdan purkautumisen.

Käyttäjän teemukammonen kuva
Teemu Kammonen

Hyvä kirjoitus!

Olen huomannut saman, että naiset näyttävät kaikkoavan esimerkiksi politiikassa johtopaikoilta jonnekin. Täytyy tietenkin toivoa, että tulevat takaisin. Olisi hölmöä olla käyttämättä puolta maamme aivomassasta.

Jouni Nordman

Olisiko naisilla peiliin katsomisen paikka, sillä yleensä se tikun nokkaan nostaa on nainen. Eli naiset itse ovat oman sukupuolensa suurimmat suurimmat suvaitsemuuden estäjät. Jolloin miesten ei juuri tälläkin asioihin kannata aikaansa käyttää, sillä sovitusti leiman saa helposti, jos menee oman mielipiteensä asiaan antamaan.

Eli naisten itsensä pitäisi opetella suvaitsemaan toisten lailla lapsiaan kasvattava naisia, sillä miehet eivät ole kasvatus asioissa naisia neuvvomassa, sillä asiantuntijat ovat tällä saralla täydellisesti naisten hallitsevia.

Eli blogisti varmaan haluaa herättää oman sukupolven sisällä avointa keskustelua, siitä miten kyseistä asiaa voitaisiin ilman toisia syyllistämättä käydä.

Käyttäjän OksanenIlona kuva
Ilona Oksanen

Femakot ovat pahin laji.Jos mies ja nainen ovat tasapainossa,ei ole ns.ongelmaa.Biologinen totuus on se,että nainen ,normaali, kasvaa äitiytyeen jo odotusaikanaan.
Nykyään onkin monelle ongelma itse lapsi,eli harhainen kuvitelma ihmisen alusta,joka on oma persoonansa.Mitä edemmäs menette siitä totuudesta ,mikä on ihminen ,sen vähemmän tajua on.
Kun nyt kokoomus on laittanut rajat ihmisyydelle,onkin hupaisaa että kirjoituksia äitiyden ja oikeuksien puolesta esiintyy.

Missä lienee pysähdyksen syy?

Toimituksen poiminnat