Marjo Pakka - rehellisesti oikealla -

Arjen ammattilaisia vai asiantuntijoita lautakuntiin?

Aamun Keskisuomalainen (su 27.7.2014) tarttui asiaan, joka puhuttaa puolueissakin kuntavaalien jälkeen. Millaisella äänimäärällä ja osaamisella voi päästä kaupungin lautakuntiin, jotta tavallisen veronmaksajan etu toteutuu varmimmin? Vaikka jutun sävy oli varsin ikävä joitakin lautakuntapoliitikkoja kohtaan, pidän siitä, että tutkivalle journalismille on edelleen tilausta ja ammattitaitoa. Vallankäytön vastuu on sen läpinäkyvyydessä.

Kuntavaalit ovat kaupunkilaisen palveluiden käyttäjän näkökulmasta tärkeimmät vaalit. Asiantuntija arvioi päivän lehdessä, ettei lautakunnilla juurikaan ole valtaa. Olen jokseenkin eri mieltä. Lautakunnat äänestävät ja lautakuntapoliitikot tekevät perusteltuja ja päteviä vastaesityksiä virkamiesesityksiin. Niinpä olennaista on se, että lautakuntapoliitikko on perehtynyt ja tilanteen tasalla käsiteltävistä asioista. Aikaisemmasta asiantuntijuudesta ja lautakunnan alaan liittyvästä koulutuksesta on hyötyä, mutta kuntapolitiikka on opettanut minulle myös, millaisia ominaisuuksia kunnon poliitikolla tulisi olla. Äänestäjänä olisin toki kiinnostunut ehdokkaan koulutuksesta ja työhistoriasta. Olennaisinta kuitenkin on, kuinka paljon poliitikko on valmis käyttämään aikaansa asioiden taustatutkimukseen, kuinka hän tulee toimeen muiden puolueiden edustajien kanssa ja onko hänellä rohkeutta poiketa virkamiesten esittämästä linjasta. Tove Janssonin sanoin on helppo olla rohkea, jos ei pelkää mitään. Niistä kovimman hintalapun päätöksistä ja palveluiden leikkauksista kun väännetään rumiten.

Luottamushenkilön työ on 24/7 – työtä. Sähköposteille, puheluille ja kaupunkilaisten tapaamisille täytyy löytää aikaa ja olla heidän asioistaan kiinnostunut. Poliitikko, joka varauksetta tukee virkamiesesityksiä, on demokratian kauhistus. Virkamiehenä tiedän itse, että asioita voi valmistella monella tapaa. Hallintotieteilijänä olen huomannut, että vaihtoehtojakin on. Luottamushenkilön olisi löydettävä neuvottelijana ja sovittelijana paras mahdollinen vaihtoehto. Se vaatii aikaa ja kutsumusta - ja muiden puolueen poliitikkojen luottamusta ja arvostusta.

Myös kuntapolitiikassa vietetään tällä hetkellä kesälomaa. Kesälukemiseksi ostin keväällä Sokkarin alesta vitosella todellisen löydön. ”Matkalla – Martti Ahtisaaren tarina” on mukaansa tempaava ja avaa lähihistorian kiemuroita mielenkiintoisesti. Julkisuudessa Ahtisaaresta on muodostunut juron ja tiuskivan poliitikon karikatyyri. Kirjan luettuani on helppo ymmärtää, ettei Ahtisaari ole kovin kotonaan median edessä. Hän on vahvimmillaan niissä pöydissä, joissa apua tarvitaan. Ehkä poliitikon paras ominaisuus onkin kuuntelevat korvat, viisas sydän ja konstailematon suoraan puhumisen taito. Sitä toivoisi näkevän enemmän myös kuntapolitiikassa syksyn talousarviopäätösten alkaessa.

Ai niin! Politiikassa lomaillaan, mutta Jyväskylä valmistautuu jo täyttä häkää Neste Oil Rallyyn. Tervetuloa Jyväskylään tulevana viikonloppuna.

- Marjo

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän jarmonahkamaki kuva
Jarmo Nahkamäki

Rallipassi maksaa 65€! Voisiko hintaa alentaa, koska kaupunki (Andersson, kok.) tukee ralleja sadoillatuhanssilla niin tavallinen kansakin voisi osallistua.

Pirjo Jokinen

Minä just maksoin 5v:n henkilökortistani enemmän, 67€ passikuvineen + yhteen suuntaan onnikkamaksua 7€. Ystävät kyytsäst takas kun kyläilin luonaan ja kyytivät minua Hämeenlinnan Poliisiasemalle, joka on uusi ja massiivinen kuin golosseumi, joka ei ole keskustassa vaan Poltinaholla ja siellä oli myös epäystävällinen virkailija joka alkoi nillittää kun hämmästelin millä köyhät pystyy henkilöllisyyttään todistamaan näillä hinnannousilla?

Sanoin että oles hiljaa, nyt puhut sirola-opiston käyneelle mummulle kuka on tosta vähän matkan päästä syntyjään ja tuntee ½ kaupunkilaisista josta moni on sukua. Että minulle ei valtion verovaroin palkatut toimistotyöntekijät ala päätään aukomaan.

Toivottelin sitten kuitenkin hyvät päivänjatkot.

Onneks ei ollu mulle sukua! Häpeisin.
Mikälie Klux Kluxklaanilainen oli. Niitähän täälläpäin riittää. Lapsuuteni olen elänyt semmosten kanssa.

Pirjo Jokinen

Olen itse ollut aikoinaan nuorisolautakunnan jäsen.

Olin mielestäni ihan liian nuori n.22v. ja kokematon. Menin kun en älynnyt kieltäytyä. En siellä tietenkään itse mistään päättänyt ja lautakunnassa oli vanhempia ja hyvä vetäjä, nuorisotoimen johtaja, mutta..

Valtaedustus oli SDP:llä ja minut oli valittu SDNL:n edustajaksi ja kyllä minä tuolloin olin jo samalla arvomaailmalla oleva kuin nytkin.
Kerran oli kiperä tilanne ja kantaani tivattiin. En sanonut juuta enkä jaata. Sanoin että minun pitää hankkia lisätietoja ja selvittää asiaa. Teinkin niin ja jätin elämäni ensimmäisen virallisen eriävän mielipiteen ja olen yhä ylpeä siitä että uskalsin vaikka olin ihan yksin ja niin nuori. :)

Myöhemmin kävin sitten koulua yhteiskunnallisten asioiden parissa, mutta pidin tökerönä sitä, että minut yritettiin väkipakolla runnoa Tampereen kokoisen kaupungin kulttuurilautakuntaan vain siksi että pätevämpi ja paljon aikaansaanut kokenut konkari haluttiin sivuuttaa. Minua uhkailtiin, sanottiin etten voi kieltäytyä. Parissa kokouksessa kävin, sitten aattelin että repikööt minut vaikka villit ja nälkäiset leijonat, minähän en enää sinne mene! Enkä mennyt.

Nyt olisin kyllin kypsä melkein mihin tahansa lautakuntaan..
Pitääkin harkita.. ;)

Hannu Töyri

Kiitos Marjo Pakka. Kirjoitit asiasta joka minua on vaivannut pitkään. Tällaisista asioista on välillä vaikeakin puhua suoraan, koska se leimataan poliitiseksi peliksi (loan heittämiseksi) riippumatta siitä kuulutko samaan puolueeseen vai et.

Kun niinkin tärkeän lautakunnan kuin asuntolautakunta on, vpj. ei osaa kunnolla lukea eikä kirjoittaa niin aika heikoilla ollaan. Miten meidän asiat tulee hoidettua?

Hannu Töyri
Helsinki

Seppo Lepander

"Luottamushenkilön työ on 24/7 – työtä. Sähköposteille, puheluille ja kaupunkilaisten tapaamisille täytyy löytää aikaa ja olla heidän asioistaan kiinnostunut. Poliitikko, joka varauksetta tukee virkamiesesityksiä, on demokratian kauhistus. Virkamiehenä tiedän itse, että asioita voi valmistella monella tapaa. Hallintotieteilijänä olen huomannut, että vaihtoehtojakin on. Luottamushenkilön olisi löydettävä neuvottelijana ja sovittelijana paras mahdollinen vaihtoehto. Se vaatii aikaa ja kutsumusta - ja muiden puolueen poliitikkojen luottamusta ja arvostusta."
Miten tämän ajatuksen saisi arvoisalle pääministerille kerrottua?

Toimituksen poiminnat